NORA EXLIBRIS tempaisee loppuvuoden lukemisen puolesta toisella foorumilla osoitteessa: lukeminen.fi Homma on osa OTAVAN lukemisen edistämiskampanjaa, jonka tarkoituksena on saada lukeminen pois ”sitku on aikaa” -listalta. Pysykää matkassa mukana!

KUKA, minä? Hämmästyin, kun Otava pyysi minut mukaan lukemista edistävään kampanjaansa.

Tekivät tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä.

LUKEMINEN on yksinkertaisesti ihanaa. Lukiessa relaa, unohtaa isot ja pienet huolet, oppii uutta itsestään ja maailmasta, kehittää kielentajuaan ja saa tunne-elämyksiä. Samalla se pitää aivot timmissä kunnossa.

Lukemisella on tärkeä tehtävä maailmassa, jossa tiedon määrä paisuu ja sirpaloituu – ja katoaa. Näyttelijä Hannu-Pekka Björkmania lainatakseni: Tieto säilyy vain päässä ja sielussa. (lisää…)

SAAPUESSAAN Suomeen ranskalaiskirjailija Claudie Gallay halusi ensimmäiseksi nähdä jäätyneen meren. Sellaista kirjailija ei ollut koskaan ennen nähnyt. Joku huolestunut kulkija sai jo hätistellä jäällä liikkuvaa uteliasta ensikertalaista takaisin sulan suunnasta.

Ei ihme, että meri kiehtoi Gallayta. Ankarat sääolosuhteet, tuuli, luonto ja meri ovat hänen kirjoissaan tärkeitä: tarina lähtee aina maisemasta, jostakin fyysisestä elementistä.

GALLAY tilaa kuumaa kaakota, kun istumme rupattelemaan helsinkiläiskahvilaan. Jäisen viiman kokenut kirjailija näyttää viluiselta. Kädessään hänellä on sormikkaat, posket rusottavat. Myöhemmin Akateemisen kohtaamispaikalla ylle on tullut lisää villaa.

Silti: ”Elementtini on kylmyys”, hän sanoo.

(lisää…)

“Eikö olisi hyvä, jos muistoja voisi vain valikoida? Valikoisi ja säästäisi vain parhaat…”

RANSKALAISKIRJAILIJA Claudie Gallay vierailee tällä viikolla Suomessa ja virittäydyn tunnelmaan lukemalla hänen romaaniaan Tyrskyt (Avain, 2011).

Blogissa saattaa lähipäivinä olla vähän hiljaista: yritän pysyä kirjailijan kannoilla keskiviikkona Villa Kivessä ja torstaina Akateemisen kohtaamispaikalla. Raporttia ja haastattelua luvassa myöhemmin!

Vauhtia piisaa Avaimessakin. Kustantamolle kirjailijavierailut ovat melkoista pyöritystä – ainakin jos on uskominen Inaa (hauska postaus täällä.)

(lisää…)

TAINA Uimonen elää niin kuin opettaa: hän kirjoittaa kiinnostavasti siitä, miten kirjoittaa
kiinnostavasti. Uimosen kompakti tekstinteko-opas (Infor, 2010) lepäili yöpöydälläni turhan pitkään – kun vihdoin tartun siihen, ahmaisen opuksen yhdeltä istumalta.

KIRJOITTAMINEN on raakaa hommaa: yksikin pahemman luokan epäselvyys tai lässy otsikko ja lukija on menetetty.

“On nimittäin pikkusen vaikeetaa olla kiinnostunut sellaisesta, mitä ei ymmärrä. Näin sanoo nuoriso, kun patistan sitä politiikkaan“, Uimonen tiivistää. Hänen eväillään tekstinikkari noviisista konkariin pääsee hyvin eteenpäin.

(lisää…)

LUNTA tuiskuttaa Kolmen sepän patsaalla. Vasemmistoliiton teltta nököttää yksinäisenä, Kokoomuksen banneri hulmuaa orpona vieressä. Ihmisiä askeltaa siellä täällä harvakseltaan.

Pipopäisen porukan keskeltä äkkään Fatbardhe Hetemajn. Sää ei näytä haittaavan, sillä nyt tehdään Kokoomuksen vaalikampista. Eduskuntavaalit ovat ovella. 

(lisää…)

PERJANTAI ja palkkapäivä. Kirja- ja aikakausilehtiaddiktio vie shoppailemaan, mutta hetkellisesti hyvällä omallatunnolla.

Image, Anna, Economist, Forbes, Ydin, Talouselämä, Glorian koti, Fit, Vogue, Kauneus ja terveys, Olivia, Trendi, Mondo - you name it, kaikki käy. Pärstää ja sielua, kevyttä ja vakavaa yhdessä paketissa. Lasi viiniä ja futonille lehtikasan kanssa pötköttämään! Täydellistä.

AHMIN aikkareita silläkin uhalla, että aika on pois kirjoilta. Tänään tein ensi kertaa kunnolla tuttavuutta Kotivinkin kanssa. Lehti on uudistanut ilmettään, mutta ostokseen houkutti kansi, joka lupaa juttua Sofi Oksasesta.

Aiheena on rakkaus ruokaan, mutta näkökulma oksasmaisesti epätyypillinen: kirjailija hehkuttaa pariisilaista possunposkea, mutta vastustaa “ruoasta nauttimisen pakkoa”. Keho on monelle meistä ainoa paikka, johon voimme itse vaikuttaaa.

Oksasen maailma on harvoin mustavalkoinen – ja siksi todenperäinen. Suhde ruokaan ja ruumiillisuuteen on väistämättä ristiriitaista.

KUUBALAISSYNTYISEN kirjailijan Cecilia Samartinin romaanit ovat suomalaisten suosimia. Siitä kertovat käännöskirjallisuuden myyntiluvut ja monen kirjabloggaajan hehkutus. Hiljattain suomennettu Nora & Alicia (Bazar) on Samartinin esikoinen.

Siispä Akateemisen kirjakaupan kohtaamispaikalle kuuntelemaan, mitä kirjailijalla on sanottavanaan.

”Minun piti kirjoittaa tämä kirja ennen kuin pystyin kirjoittamaan muuta”, oranssiin shaaliin kietoutunut Samartin sanoo.

(lisää…)

AINAKIN kolmesta asiasta olen Helsingin Sanomien kirjallisuustoimittajan Antti Majanderin kanssa samaa mieltä. Ensiksi, kaikkea kirjallisuuskentällä tapahtuvaa on mahdotonta seurata. Toiseksi, Hesarin kulttuuriverkkosivuissa on petrattavaa. Kolmanneksi, kirja on edelleen pätevä käyttöliittymä.

Mutta mikä on kulttuuritoimituksen tehtävä?

(lisää…)

No nyt se sitten iski – kauhea iPad-himo. Eikä montaakaan päivää ole siitä kun pohdiskelin, miten koko härpäkkeeseen oikein suhtautusi.

Maaliskuun lopussa markkinoille on tulossa uusi tabletti. Ohuempi, kevyempi, nopeampi, kuuluu Applen lupaus. Kansi italialaista nahkaa. Mukana kulkisivat niin sähkökirjat, lehdet kuin kalenteri (kuva täältä).

Kuvittelen jo itseni kivaan kahvilaan tyylikkään näköisenä skumppaa juomaan ja kirjaamaan älyllis-kirjallisia ekskursioitani iPadiin. Vähän niinkuin Sinkkkuelämää-Carrie.